Anna-Liisa tässä Moi!

Takaraivooni syöpyi luennolta kuva eri sukupolvista saman pöydän ääressä ja nykyaikaa varsin hyvin kuvaava keskustelu siitä, mistä kunkin sukupolven edustaja uutisensa, yhteisönsä, jne. löytää. Itse 70-luvun lapsena olen saanut nähdä teknologian huiman kehityksen hyvin läheltä enkä edes yritä väittää pysyneeni kaikessa mukana. Viimeistään omien lasteni - Z-sukupolven - myötä se on tullut hyvinkin selväksi. Melkein kateellisena seuraan heidän avointa suhtautumistaan sosiaalisen median ja ylipäätään digitaalisuuden maailmaan. Kauas on tultu siitä ajasta, jolloin tietotekniikka oli valikoima erilaisia DOS-komentoja ja jos kirjoitit del*.* niin katastrofi oli varma. Hyvä näin.

Omasta sukupolvestani - ja varmasti vanhemmistakin - on tunnistettavissa välillä hyvinkin voimakas epäluulo ja jopa pelko uutta ja tuntematonta kohtaan. Kun kännykkävallankumous 90-luvulla alkoi, ensimmäisiä kännykkään julkisesti puhuvia ihmisiä pidettiin vähintäänkin outoina. Nyt taitaa lankapuhelin jo olla outo. Epävarmuus ja tietämättömyys luovat helposti pelkoa ja onkin syytä kysyä, pitäisikö tässä kohden katsoa myös hieman peiliin. Media sinänsä tekee osansa siinä, että digitaalisen maailman uhkakuvat ja pelottavat puolet tulevat julki eikä niiden olemassaoloa tokikaan tule vähätellä mutta toisaalta meillä jokaisella on myös velvollisuus pyrkiä hyväksymään ja oppimaan uudet asiat, mikä mahdollistaa myös niiden hyvien puolien löytymisen. Hintikka (2014, 20) listaa artikkelissaan somemaailman haitoiksi tietoturvakysymykset ja roskapostin, ikärajoitusten noudattamisen haasteet, koukuttavuuden ja nettikiusaamisen. Nämä ovat niitä asioita, joiden puitteissa yritämme diginatiivejamme kasvattaa fiksuun nettikäyttäytymiseen eikä se taida olla mahdollista ilman oikeata tietoa.

Hintikka (2014, 13-14) määrittelee artikkelissaan sosiaalista mediaa sisällöntuotanto- ja julkaisuvälineenä, esim. blogit; sisältöjen jakamisena, esim. YouTube; erilaisina yhteisöpalveluina, esim. Facebook; virtuaalimaailmoina, jne. Sosiaalinen media voi Hintikan (ma.) mukaan viitata sekä yksittäisiin internetpalveluihin että niiden käyttötapaan ja -tarkoitukseen. Painotus voi olla sosiaalinen, kuten Facebookissa, tai sisällöllinen, kuten YouTubessa, tai molempia yhdistävä, kuten esimerkiksi Wikipediassa.

Digitaalisten viestintävalmiuksien omaksumiseen määriteltiin luennolla kolme keskeistä tekijää, jotka ovat välineet, taidot ja motivaatio. Tekijät voidaan erottaa kukin omakseen mutta niiden voidaan nähdä myös liittyvän toisiinsa. Motivaatio on edellytys taitojen kehittymiselle ja kehittämiselle, toisaalta heikoiksi koetut taidot voivat syödä motivaatiota. Välineisiin panostaminen voi olla motivaatiokysymys mutta myös taloudellinen tilanne saattaa vaikuttaa. Vanhanaikaisiksi koetut laitteet tai niiden puuttuminen vaikuttavat motivaatioon ja voivat käytännössä olla este oppimiselle. Kuitenkin elämme aikaa, jolloin ihan käytännön asioiden hoitaminen on jo pitkälti siirtynyt verkkoon eikä itsensä sulkeminen digimaailman ulkopuolelle ole toivottavaa, se voi aiheuttaa jopa syrjäytymistä. Erilaisten tiskin takana hoidettavien asiointipalvelujen väheneminen asettaa haasteen erityisesti ikääntyville, mihin mediassakin on alettu ottaa kantaa. Myös työelämässä digitaalisten välineiden lisääntyminen aiheuttaa kuormittumisen epätasaisuutta, jos koko työyhteisö ei ole avoin uuden oppimiselle.

blogi.gif

Tämän päivän koululaisille - Z-sukupolvelle, diginatiiveille - sosiaalinen media on itsestään selvä kohtaamis- ja yhteydenpitopaikka. Snapchat ja Instagram kertovat heille toistensa kuulumiset ja lisää ryhmiä löytyy WhatsAppista. Maailma on heitä lähellä eikä rohkeutta puutu heittäytyä mukaan. Taustalle tarvitaan kuitenkin meitä aikuisia; vanhempia, ammattikasvattajia, valmentajia, ohjaajia, jne. ohjaamaan ja turvaamaan digitaalistakin tietä. Ja vaikka "snäpin" käyttöä yhdessä opetellessa saatkin kuulla olevasi "urpo" niin onpahan teillä ainakin yhdessä hauskaa. Somessa nuori tuntee kuuluvansa porukkaan ja ujompienkin on helpompi liittyä erilaisiin ryhmiin ja saada "tykkääjiä".

 

Lähde:

Hintikka K. 2014. Pedagogiset toimintakulttuurit muutoksessa. Sosiaalinen media ja yleissivistävä opetus Suomessa vuonna 2023. Opetushallitus, Otavan Opisto.