... ja täysillä. Oppimisympäristöjen kurssin myötä olemme saaneet tutustua lukuisiin erilaisiin ja monille täysin uusiin digitaalisen tekniikan tuomiin mahdollisuuksiin niin oppimisen kuin sosiaalisen kanssakäymisenkin ympäristöinä. Mielestäni on kuitenkin aiheellista muistutella, että oppimisympäristöt eivät rajoitu luokkatiloihin, luentosaleihin ja nettiin. Oppimisympäristöjä voi olla melkein missä vain ja oppimistilanteet voivat edelleen tulla eteen ihan yllättäen.

Teimme noin vuosi sitten omassa esiopetusryhmässäni eräänlaisen pilottikokeilun, kun pistimme hynttyyt yhteen koulumme kuutosluokan kanssa ja teimme yhteisen kevätretken. Eskarit ja kuutoset, aika hurjaa vai. Ideanikkarina toimi kuutosluokan opettaja eikä meitä eskarin opeja tarvinnut paljoa yllyttää. Retkikohteiksi valittiin Parolan Panssarimuseo ja Hämeen linna. Retken opetuksellinen ja elämyksellinen sisältö siis räätälöitiin paljolti historiaan ja kulttuuriin. Bussiin siis.

Jo panssarimuseolla meille avautui myös se retken oppi, joka kyllä suunnitteluvaiheessa puheissa vilahti mutta jonka toteutumisesta emme olleet ollenkaan varmoja. Esiteinimäinen eskareiden mukaan lähtemisestä johtuva "Omg" vaihtui huolehtimiseen pienimmistä; apuun panssarivaunuun kiipeämisessä, käsi kädessä kulkemiseen kadun ylityksessä ja pienemmän nostamiseen, että hän näkisi maisemat korkealla olevasta linnan ikkunasta, eväspaketin avaamiseen ja pillimehupurkin kinkkisen pillin käytössä avustamiseen. Ja kyllä, myös historian asiat jäivät mieleen: "Onko ennen ollu olemassa vaan mini-ihmisiä kun Pekka ja Matti (kuutosia, nimet muutettu) jäis ainakin jumiin tohon haarniskaan".

Kouluttauduin viitisen vuotta sitten Suomen Ladun Metsämörriohjaajaksi. Metsämörritoiminta kehitettiin noin 25 vuotta sitten, kun huomattiin, että lapset alkavat vieraantua luonnosta. Asuminen kaupungeissa ja lähiöissä vaikeutti osaltaan luontoympäristön luonnollisuutta kasvu- ja oppimisympäristönä ja Suomen Latu kehitti Metsämörrin viemään lapset metsään. Mörritoimintaa toteutetaan tietyssä raamissa, joka sisältää leikkejä, eri sisältöihin liittyviä oppimistehtäviä sekä luontoa kunnioittavan käyttäymisen harjoittelua. Raami on joustava ja itsellenikin on Mörrin myötä avautunut monta uutta mahdollisuutta oppimiseen ilman kynää ja paperia - tai tietokonetta. Kielellinen ja matemaattinen työskentely sekä ennenkaikkea kaveritaidot ja toisen kunnioittaminen saavat ihan uusia ulottuvuuksia metsässä. Retkiin kuuluvat myös eväät ja vapaa leikki.

Ei, minä en ole mikään metsäfanaatikko mutta tämä viiden vuoden kokemus Mörriohjaajana on osoittanut, että metsä antaa myös lapsille loistavan - ja tarpeellisenkin - hengähdystauon nykyisen kiireisen elämänrytmin keskelle. Metsäympäristön fysiologisia vaikutuksia on tutkittu ja todettu, että jo lyhyt metsässä oleminen laskee sykettä ja verenpainetta sekä rauhoittaa ja parantaa mielialaa. Lasten toiminnassa metsän vaikutus näkyy melutason laskemisena ja parempana keskittymiskykynä. Elävät kasvit saavat olla rauhassa ja maasta löytyvistä kepeistä, kivistä, kävyistä, jne. rakennellaan majoja, linnoja ja oravanpesiä; ei niinkään pyssyjä. Ja kyllä, kepeistä saa muotoiltua hienoja numeroita ja kirjaimia.

Eikä metsä suinkaan ole ainoa mahdollinen "muu" oppimisen ympäristö. Matikankirjat kainaloon ja pihanurmikolle laskemaan tai kynät ja paperit mukaan ja hiekkalaatikon reunalle piirtämään. Toimivat varmasti yhtä hyvin eikä tarvitse aina tehdä samalla tavalla.

Hoi kolikok! (Metsämörrin tervehdys)

Anna-Liisa