maanantai, 20. maaliskuu 2017

...and its done!

Harvard kurssi suoritettu, jes! Olisin samantien ostanut todistuksenkin, mutta työpaikan koneessa eikä kyllä kotonakaan ole webbikameraa, eli en voinut ottaa kuvaa itsestäni "to identify".... joskus sitten.

Kurssin suoritin lähes tasan kahdessa kuukaudessa. Aloitin 22.1. ja nyt 20.3. sain opinnot päätökseen. Kurssin sisältö oli rakennettu perustuen kvalitatiivisiin ja kvantitatiivisiin tutkimuksiin. Sisällössä oli lisäksi paljon perheiden, opettajien ja perheiden haastatteluita ja kertomuksia. Voi sanoa, että monikulttuurinen USA näkyi hyvin.

Professori Karen L. Mapp päätti kurssin viittaamalla kirjaansa "Beyond the bake sale".

Neljä tärkeää asiaa pitäisi muistaa:

1. kaikilla perheillä on unelmia lastensa suhteen ja kaikki haluavat lastensa parasta. Perheet voivat sanoa jotain, minkä vuoksi voimme ajatella/olettaa toisin, mutta ne sanatovat usein vain heijasteita esim. stressaavasta elämäntilanteesta.

2. Kaikilla perheillä on kapasiteettia tukea lastensa oppimista riippumatta vanhempien koulutustaustasta.

3. vanhempien ja koulun henkilökunnan tulisi olla tasa-arvoisia kasvatuskumppneita.

4. vastuu tästä kaikesta kumppanuuden rakentamisesta ja ylläpitämisestä on koulun henkilökunnalla

Looking forward seeing you again, Harvard!

Best wishes, Maarit laukkanen

... ja nyt on todistus: https://courses.edx.org/certificates/99dacbd7be154e2ab4e5f0b60164ba88

tiistai, 21. helmikuu 2017

Terveisiä Harvardista, sitoutumisesta...

Minulla on jäänyt mieleeni pyörimään "from parental involvement to family engagement" vanhempien  osallisuudesta vanhempien sitoutumiseen".  Ja kun Yhdysvalloissa ollaan, menestysaspekti tuodaan mukaan heti. Kun vanhemmat ovat sitoutuneita lapsen koulunkäyntiin, se parantaa opiskelijan menestymistä. Tämänkaltaisen sitoutumisen tutkiminen tulee olla jatkuvaa. Tiedetään kuitenkin jo tarpeeksi, että  koulut pääsevät asiassa alkuun. Artikkelissa esitetään 5 olennaista tukea kouluja parantamaan. Ensimmäisenä johdonmukainen neuvonnan ohjausjärjestelmä, niin, että rutiinit on kunnossa. Toisena ammatilliset valmiudet, kolmantena vahvat koulun ja vanhempien yhteisön siteet. Elintärkeiden siteiden poissaolo on ongelma. Nämä siteet linkittyvät suoraan opiskelijan motivaatioon ja osallistumiseen. Neljäntenä on opislkelijakeskeinen oppimisilmasto, tämä tarkoittaa minimissään turvallista ja hallittua ympäristöä.Viidentenä on johdon ajama muutos. Näitä asioita pohdoiskelemme varmasti vielä lisää opintoihini liittyvässä oppimispäiväkirjassa tai esseessä.

Opiskeluterkuin, Vaka-akka  Maarit

sunnuntai, 19. helmikuu 2017

Sunnuntain visiitti Harvardissa

Taas vierähti pari tuntinen Harvardi yliopiston kurssilla. Tänään aiheen oli vanhempien sitoutuminen high school -ikäisten oppilaiden opiskeluun. Tulokset eivät yllättäneet. Kun vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsensa koulun käynnistä ja ovat tietoisia koulun asioista niin lapsi menestyy paremmin opinnoissa. Tämä pätee kaikissa ikäluokissa lastentarhasta alkaen.

Harvardin kurssilla painotetaan koulun ja kotien välistä yhteistyötä, kotivierailuja, keskusteluja ym. high school ikäsiten kanssa yhdessä tutkimuksessa oltiin käytetty hyödyksi tekstiviestejä. Tekstiviestein oli tiedotettu vanhemmilla opiskelijan menestyksestä, poissaoloista ja muista opskeluun liittyvstä asioista. Taas kerran opiskelijoiden tulokset paranivat.

Pohdimme näitä aiheita myös esseessämme. Pohdimme kuinka erilaisilla digitaalisilla keinoilla voimme tukea yhteistyötä vanhemman ja varhaiskasvatuksen sekä esiopetuksen henkilökunnan välillä. Vanhemman kiinnostus lapsen tekemisä kohtaan on tärkeää. Lapsen oikeus on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen on tärkeä kertoa lapsen päivästä ja erillaisista arjen tapahtumista monikanavaisesti vanhemmille. Digitaaliset kasvunkansiot, blogit, facebook ryhmät, valokuvat  ym. ovat yksi hyvä keino vahvistaa yhteistyötä!

Heidi

lauantai, 18. helmikuu 2017

Metsään meni ...

... ja täysillä. Oppimisympäristöjen kurssin myötä olemme saaneet tutustua lukuisiin erilaisiin ja monille täysin uusiin digitaalisen tekniikan tuomiin mahdollisuuksiin niin oppimisen kuin sosiaalisen kanssakäymisenkin ympäristöinä. Mielestäni on kuitenkin aiheellista muistutella, että oppimisympäristöt eivät rajoitu luokkatiloihin, luentosaleihin ja nettiin. Oppimisympäristöjä voi olla melkein missä vain ja oppimistilanteet voivat edelleen tulla eteen ihan yllättäen.

Teimme noin vuosi sitten omassa esiopetusryhmässäni eräänlaisen pilottikokeilun, kun pistimme hynttyyt yhteen koulumme kuutosluokan kanssa ja teimme yhteisen kevätretken. Eskarit ja kuutoset, aika hurjaa vai. Ideanikkarina toimi kuutosluokan opettaja eikä meitä eskarin opeja tarvinnut paljoa yllyttää. Retkikohteiksi valittiin Parolan Panssarimuseo ja Hämeen linna. Retken opetuksellinen ja elämyksellinen sisältö siis räätälöitiin paljolti historiaan ja kulttuuriin. Bussiin siis.

Jo panssarimuseolla meille avautui myös se retken oppi, joka kyllä suunnitteluvaiheessa puheissa vilahti mutta jonka toteutumisesta emme olleet ollenkaan varmoja. Esiteinimäinen eskareiden mukaan lähtemisestä johtuva "Omg" vaihtui huolehtimiseen pienimmistä; apuun panssarivaunuun kiipeämisessä, käsi kädessä kulkemiseen kadun ylityksessä ja pienemmän nostamiseen, että hän näkisi maisemat korkealla olevasta linnan ikkunasta, eväspaketin avaamiseen ja pillimehupurkin kinkkisen pillin käytössä avustamiseen. Ja kyllä, myös historian asiat jäivät mieleen: "Onko ennen ollu olemassa vaan mini-ihmisiä kun Pekka ja Matti (kuutosia, nimet muutettu) jäis ainakin jumiin tohon haarniskaan".

Kouluttauduin viitisen vuotta sitten Suomen Ladun Metsämörriohjaajaksi. Metsämörritoiminta kehitettiin noin 25 vuotta sitten, kun huomattiin, että lapset alkavat vieraantua luonnosta. Asuminen kaupungeissa ja lähiöissä vaikeutti osaltaan luontoympäristön luonnollisuutta kasvu- ja oppimisympäristönä ja Suomen Latu kehitti Metsämörrin viemään lapset metsään. Mörritoimintaa toteutetaan tietyssä raamissa, joka sisältää leikkejä, eri sisältöihin liittyviä oppimistehtäviä sekä luontoa kunnioittavan käyttäymisen harjoittelua. Raami on joustava ja itsellenikin on Mörrin myötä avautunut monta uutta mahdollisuutta oppimiseen ilman kynää ja paperia - tai tietokonetta. Kielellinen ja matemaattinen työskentely sekä ennenkaikkea kaveritaidot ja toisen kunnioittaminen saavat ihan uusia ulottuvuuksia metsässä. Retkiin kuuluvat myös eväät ja vapaa leikki.

Ei, minä en ole mikään metsäfanaatikko mutta tämä viiden vuoden kokemus Mörriohjaajana on osoittanut, että metsä antaa myös lapsille loistavan - ja tarpeellisenkin - hengähdystauon nykyisen kiireisen elämänrytmin keskelle. Metsäympäristön fysiologisia vaikutuksia on tutkittu ja todettu, että jo lyhyt metsässä oleminen laskee sykettä ja verenpainetta sekä rauhoittaa ja parantaa mielialaa. Lasten toiminnassa metsän vaikutus näkyy melutason laskemisena ja parempana keskittymiskykynä. Elävät kasvit saavat olla rauhassa ja maasta löytyvistä kepeistä, kivistä, kävyistä, jne. rakennellaan majoja, linnoja ja oravanpesiä; ei niinkään pyssyjä. Ja kyllä, kepeistä saa muotoiltua hienoja numeroita ja kirjaimia.

Eikä metsä suinkaan ole ainoa mahdollinen "muu" oppimisen ympäristö. Matikankirjat kainaloon ja pihanurmikolle laskemaan tai kynät ja paperit mukaan ja hiekkalaatikon reunalle piirtämään. Toimivat varmasti yhtä hyvin eikä tarvitse aina tehdä samalla tavalla.

Hoi kolikok! (Metsämörrin tervehdys)

Anna-Liisa

tiistai, 7. helmikuu 2017

Tuunaa tuntisi 2017

Vaka-akka Maarit tunteja tuunaamassa

Viime lauantaina olin kolmatta kertaa kouluttajana yhdessä työparini, lastenhoitaja Virpi Hietalahden kanssa Tampereen seudun Osaava -verkoston järjestämillä Tuunaa tuntisi -messuilla. Tilaisuuteen voi osallistua ko. verkoston jäsenoppilaitosten henkilöstö. 

Paja on ollut joka vuosi sama: TVT esi- ja alkuopetuksessa. Pajassa tehdään yhdessä lyhyitä animaatioelokuvia ja käymme läpi miten mediakasvatusta voi toteuttaa esi- ja alkuopetuksessa.  Ensimmäisenä vuonna paja tuli heti tunneissa täyteen. Seuraavana vuonna meitä pyydettiinkin ohjaamaan kaksi samansisältöistä pajaa. Molemmat tuli täyteen. 

Tänä vuonna koko Tuunaa tuntisi tapahtuma oli kutistunut. Salissa ei ollut enää näytteilleasettajia ja pajoja oli vähemmän kuin viime vuonna. Meidänkin pajamme oli ensimmäistä kertaa vajaa, ilmoittautuneita 19/20. 

Paja alkaa esittelyllä siitä, mitä me olemme esiopetuksessa tehneet. Näytetään pari elokuvaa, traileri ja musiikkivideo, joka on dokumentti esiopetusvuodesta.

Kannustamme nivomaan mediakasvatusprojektit laajempiin teemoihin. Kerromme, että kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea: elokuvassa voi eri lapset tehdä kuvakäsikirjoitusta, lavastusta, kuvausta jne. Elokuvaprojektissa on hyvä olla ainakin 2 aikuista mukana. Toinen keskittyy tekniseen toteutukseen, toinen dokumentointiin, ideointiin ja käytännön järjestelyihin. Meillä on ollut eskarissa esim. media marraskuu, jolloin on tehty elokuva. 

Tänä vuonna kerroin pajalaisille opinnoistani yliopistossa ja ajatuksia ja oppimaani Muuttuvat oppimisympäristöt -kurssilta. Erityisesti keskityin oppimisympäristöön käsitteenä ja digitaaliseen tarinankerrontaan. 

Tuunaa tuntisi pajassa jakaannutaan kolmeen ryhmään joissa tehdään n. 30 kuvan elokuva. Materiaaleina on mm. muovailuvaha, kivet, kävyt, Legot ja erilaiset aikakauslehdet. Elokuvat tehdään Movie Maker -ohjelmalla. Pajan kesto on 1h45min. Lopuksi katsomme ryhmien valmiit elokuvat.